Helsinkiläisen urheiluseuran kahvilaan on ollut vaikeaa saada sopivia työntekijöitä. Toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan nykyään suuri joukko hakijoista ei puhu suomea tai hakee paikkaa vain työvoimatoimiston pakottamana.
Haluaisin kovasti tietää, minkälaista palkkaa on tarjolla.
Maksumuurin takana, joten en tiedä mitä kaikkea jutussa lukee, mutta kommentoidaan silti. Urheiluseuran kahvila kuulostaa vähän siltä, että työajat on silloin kun on otteluita tai muuta ohjelmaa, eli muutama tunti viikossa ja olettaisin että jossain 17-21 välissä. Palkkaa tuommoisesta hommasta saa varmaan jotain 8-10€/h. Jollekin 15-16 vuotiaalle tuommoisesta varmaan saa ihan kivan taskurahan kun veroprosentti on nollassa mutta siihen se nyt aika pitkälle jää. Kulkemiset työpaikalle ja sieltä pois syö äkkiä tunnin tai parin palkat ja koko hommasta ei varmaan muutenkaan montaa satasta kuukaudessa kostu edes bruttona.
En ole erityisen ihmeissäni jos ovella ei ole jonoksi asti porukkaa tulossa töihin, mutta ei tuommoinen taida mikään varsinainen kultakaivos olla, joten palkanmaksukykykin jää sitten aika vaatimattomaksi. Usein nuo kahvilat pyörii seurojen talkoovoimilla, jolloin siitä urheiluseuralle jääkin vähän jotain, mutta ei sillä kahvin ja makkaranmyynnillä paljon palkkoja maksella.
"Helsinkiläisen kahvilan pitäjä ihmeissään: Töitä hakevat lähinnä kielitaidottomat tai te-toimiston pakottamat
Helsinkiläisen urheiluseuran kahvilaan on ollut vaikeaa saada sopivia työntekijöitä. Toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan nykyään suuri joukko hakijoista ei puhu suomea tai hakee paikkaa vain työvoimatoimiston pakottamana.
Tilaajille
Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan urheiluseuran kahvioon on yhä vaikeampaa löytää työvoimaa. Hänet kuvattiin Vantaan Energia Areenalla vuonna 2020.
Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan urheiluseuran kahvioon on yhä vaikeampaa löytää työvoimaa. Hänet kuvattiin Vantaan Energia Areenalla vuonna 2020. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
Roosa Welling HS
10:00
HELSINKILÄISEN salibandyseura Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksanen on seurannut viimeaikaista nuorten työnhakuun liittyvää keskustelua hämmentyneenä.
HS on kertonut, että moni nuori pitää töiden löytämistä pääkaupunkiseudulta vaikeana. Osa heistä on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman, että edes osa-aikaista työpaikkaa on löytynyt.
Oksasella työnantajana on kuitenkin täysin päinvastainen ongelma: hänellä on ollut matalan kynnyksen työpaikkoja tarjolla, mutta sopivia hakijoita ei viime vuosina juurikaan ole näkynyt.
Eräviikingeillä on Tapanilan urheilukeskuksessa oma kahvila, jonka pyörittämiseen tarvitaan ympäri vuoden osa-aikaisia työntekijöitä. Koska työ painottuu iltaan ja viikonlopuille eikä vaadi aiempaa kokemusta, sopii se Oksasen mukaan erityisen hyvin opiskelijoille.
Ennen paikkaan oli useita nuoria innokkaita hakijoita, mutta viime vuosina on hänen mukaansa tapahtunut selvä muutos.
”Esimerkiksi viime kesänä olleessa haussa kahvilaan ei tullut aluksi yhtäkään soveltuvaa hakijaa. Vasta loppukesän lisähaussa löydettiin muutama sopiva työntekijä”, hän sanoo.
SUURI ja jatkuvasti kasvava hakijaryhmä ovat Oksasen mukaan maahanmuuttajataustaiset ihmiset, joilla ei ole riittävää suomen kielen taitoa.
”Tässä työssä se on aika iso ongelma, kun työtä tehdään hyvin itsenäisesti. Meillä ei organisaationa ole varaa ottaa lisäkuormaa työntekijästä, joka ei välttämättä pärjääkään”, Oksanen sanoo.
Toinen yleinen hakijaryhmä ovat niin sanotusti ylikoulutetut työttömät, jotka haluaisivat ennemmin päästä kokoaikaisiin töihin.
Paikkaan on Oksasen mukaan tullut hakemuksia esimerkiksi kokeilta ja muilta ravintola-alan konkareilta, joilla palkkaodotuskin on suurempi. Lisäksi hän uskoo, että tällainen henkilö tuskin sitoutuisi työpaikkaan kovin pitkäaikaisesti.
Kolmas ryhmä koostuu Oksasen mukaan hakijoista, jotka hakevat työtä vain työvoimatoimiston pakottamina eivätkä ole aidosti kiinnostuneita työn vastaanottamisesta. Myös tällaisten hakemusten määrä on hänen mukaansa selvästi lisääntynyt viime vuosina.
”Olen tehnyt rekrytointia lähes 20 vuotta, eikä tällaisia hakemuksia juurikaan ollut vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt niitä tulee joka kerta useita”, hän sanoo.
Toisinaan käy Oksasen mukaan myös niin, että hän lähettää kutsun työhaastatteluun mutta ei saa hakijalta minkäänlaista vastausta.
KAHVILAAN onnistuttiin lopulta saamaan täksi talveksi työntekijät, mutta se oli Oksasen mukaan ”työn ja tuskan takana”. Hän ihmettelee, eivätkö osa-aikaiset ja suhteellisen matalapalkkaiset työt enää kiinnosta nuoria.
Hänen mukaansa kahvilatyön saadakseen ei tarvitsisi edes läpäistä monimutkaista rekrytointiprosessia vaan paikan voi saada vaikka heti haastattelun päätteeksi.
Oksanen vinkkaa töitä etsiville nuorille, että työpaikkoja kannattaa rohkeasti etsiä ja hakea myös vähemmän tunnetuista yrityksistä. Kahvilatyön ohella Eräviikingit hakee jatkuvasti nuoria liikunnan oppisopimuskoulutukseen.
Lisäksi hän kannustaa nuoria ylipäätään tekemään töitä, vaikka se olisi alkuun vain osa-aikaista tai matalapalkkaista työtä.
”Sellainen mentaliteetti tuntuu kasvaneen, että lähdetään töihin vain, jos saa riittävän hyvää palkkaa. Aina on kuitenkin parempi tehdä jotain työtä kuin norkoilla kotona”, hän sanoo."
Lisäksi hän kannustaa nuoria ylipäätään tekemään töitä, vaikka se olisi alkuun vain osa-aikaista tai matalapalkkaista työtä.
Ei heppu sinänsä yhtään väärässä ole. Omalla kohdalla kesiä on jo sen verran takana että ensimmäiset kesätyöpalkat tuli vielä tukevasti markoissa ja olihan se silloiselle 16 vuotiaalle ihan oikeasti rahaa kun kesätyöpestistä sai reilun 2000 markkaa. Inflaation ja muun korjailun kanssa puhutaan nykyään varmaan aika lähelle samasta numerosta euroissa ostovoimaan suhteutettuna.
Itse toki silloin (ja taas nykyäänkin) elin aika pienellä paikkakunnalla ja vanhemmat panosti töissäkulkemiseen uuden polkupyörän verran, mutta laman jälkimainingeissa oli aika selvää että jos meinasi ihan omalla rahalla hommata jotain kivaa (itse ostin minidisc-soittimen, nuoriso voi googlata mikä semmoinen ihme on) niin sen eteen piti tehdä töitä. Nyt omalla nuorisolla on yhteensä toista tonnin edestä kännyköitä ja muuta romua siihen päälle melkoisen paljon, mitä ei ollut olemassakaan silloin kun olen itse ollut samaa ikäluokkaa, mutta siitä huolimatta esikoinen pisti kesätyörahat pöytään ja hommasi itselleen iphonen kun isin maksama androidkapula ei ollut tarpeeksi hieno.
Nuoremmallakin jälkipolvella tuntuu olevan ainakin jonkinlaista paloa hommata sitä ihan omaa rahaa mitä pistää pöytään että saa itselleen jotain kivaa, mutta sen näkee sitten parin vuoden päästä että realisoituuko tuo mielenkiinto siihen että jaksaa tehdä töitä sen kivan eteen. Ja toki kun ikää tulee lisää niin sen ‘kivan’ lisäksi pitää alkaa huolehtimaan siitä että tuleeko vuokranmaksun jälkeen vielä nälkä ja siinäkohtaa se vähän surkeampikin homma oletettavasti alkaa kiinnostaa, minä kun en ole ajatellut maksavani ihan kaikkea mahdollista mitä perilliset keksii haluta. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta oma lähtökohta on että jos jotain kivaa tai ekstraa haluaa itselleen niin siihen pitää sitten löytyä omasta taskusta sen verran liitua että omat haaveet saa toteutettua. Noin konkreettisemmin, esikoinen ainakin meinaa että hän kulkee koulussa omalla skootterillaan kunhan tiet sulaa, eikä siinä mitään, skootteri on lahjaksi saatu ja sitä saa tietysti käyttää, mutta jos ei tilillä ole bensarahoja niin sitten voi ihan vapaasti hypätä polkupyörän penkkiin ja polkea sen 4 kilometriä että pääsee pulpettiin istumaan.
Tämä kaikki on toki liitoksissa siihen missä satutaan asumaan ja että miten maailma täälläpäin toimii ja varsinkin siihen että alle 18 vuotiaana tuommoisesta kahvilahommastakin jää jotain käteen kun verottaja ei vielä rankaise kovin lujasti. Tilanne on tietysti sitten ihan eri jos vanhempien lompakossa on muutakin kuin edellisviikkojen lottokuponkeja ja löysää valuuttaa löytyy, mutta tilanne on myös ihan yhtälailla eri jos elatusvelvollisuus on loppunut ja vanhemmilla ei vain kertakaikkiaan ole varaa kustantaa täysi-ikäisen lapsen elämistä. Jälkimmäisessä tilanteessa se urheiluseuran kahvilan 500€ netto/kk ei ehkä lämmitä kovin pitkälle.
Maksumuurin takana, joten en tiedä mitä kaikkea jutussa lukee, mutta kommentoidaan silti. Urheiluseuran kahvila kuulostaa vähän siltä, että työajat on silloin kun on otteluita tai muuta ohjelmaa, eli muutama tunti viikossa ja olettaisin että jossain 17-21 välissä. Palkkaa tuommoisesta hommasta saa varmaan jotain 8-10€/h. Jollekin 15-16 vuotiaalle tuommoisesta varmaan saa ihan kivan taskurahan kun veroprosentti on nollassa mutta siihen se nyt aika pitkälle jää. Kulkemiset työpaikalle ja sieltä pois syö äkkiä tunnin tai parin palkat ja koko hommasta ei varmaan muutenkaan montaa satasta kuukaudessa kostu edes bruttona.
En ole erityisen ihmeissäni jos ovella ei ole jonoksi asti porukkaa tulossa töihin, mutta ei tuommoinen taida mikään varsinainen kultakaivos olla, joten palkanmaksukykykin jää sitten aika vaatimattomaksi. Usein nuo kahvilat pyörii seurojen talkoovoimilla, jolloin siitä urheiluseuralle jääkin vähän jotain, mutta ei sillä kahvin ja makkaranmyynnillä paljon palkkoja maksella.
Copypaste
"Helsinkiläisen kahvilan pitäjä ihmeissään: Töitä hakevat lähinnä kielitaidottomat tai te-toimiston pakottamat Helsinkiläisen urheiluseuran kahvilaan on ollut vaikeaa saada sopivia työntekijöitä. Toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan nykyään suuri joukko hakijoista ei puhu suomea tai hakee paikkaa vain työvoimatoimiston pakottamana.
Tilaajille
Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan urheiluseuran kahvioon on yhä vaikeampaa löytää työvoimaa. Hänet kuvattiin Vantaan Energia Areenalla vuonna 2020. Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksasen mukaan urheiluseuran kahvioon on yhä vaikeampaa löytää työvoimaa. Hänet kuvattiin Vantaan Energia Areenalla vuonna 2020. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
Roosa Welling HS 10:00 HELSINKILÄISEN salibandyseura Eräviikinkien toiminnanjohtaja Jari Oksanen on seurannut viimeaikaista nuorten työnhakuun liittyvää keskustelua hämmentyneenä.
HS on kertonut, että moni nuori pitää töiden löytämistä pääkaupunkiseudulta vaikeana. Osa heistä on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman, että edes osa-aikaista työpaikkaa on löytynyt.
Oksasella työnantajana on kuitenkin täysin päinvastainen ongelma: hänellä on ollut matalan kynnyksen työpaikkoja tarjolla, mutta sopivia hakijoita ei viime vuosina juurikaan ole näkynyt.
Eräviikingeillä on Tapanilan urheilukeskuksessa oma kahvila, jonka pyörittämiseen tarvitaan ympäri vuoden osa-aikaisia työntekijöitä. Koska työ painottuu iltaan ja viikonlopuille eikä vaadi aiempaa kokemusta, sopii se Oksasen mukaan erityisen hyvin opiskelijoille.
Ennen paikkaan oli useita nuoria innokkaita hakijoita, mutta viime vuosina on hänen mukaansa tapahtunut selvä muutos.
”Esimerkiksi viime kesänä olleessa haussa kahvilaan ei tullut aluksi yhtäkään soveltuvaa hakijaa. Vasta loppukesän lisähaussa löydettiin muutama sopiva työntekijä”, hän sanoo.
SUURI ja jatkuvasti kasvava hakijaryhmä ovat Oksasen mukaan maahanmuuttajataustaiset ihmiset, joilla ei ole riittävää suomen kielen taitoa.
”Tässä työssä se on aika iso ongelma, kun työtä tehdään hyvin itsenäisesti. Meillä ei organisaationa ole varaa ottaa lisäkuormaa työntekijästä, joka ei välttämättä pärjääkään”, Oksanen sanoo.
Toinen yleinen hakijaryhmä ovat niin sanotusti ylikoulutetut työttömät, jotka haluaisivat ennemmin päästä kokoaikaisiin töihin.
Paikkaan on Oksasen mukaan tullut hakemuksia esimerkiksi kokeilta ja muilta ravintola-alan konkareilta, joilla palkkaodotuskin on suurempi. Lisäksi hän uskoo, että tällainen henkilö tuskin sitoutuisi työpaikkaan kovin pitkäaikaisesti.
Kolmas ryhmä koostuu Oksasen mukaan hakijoista, jotka hakevat työtä vain työvoimatoimiston pakottamina eivätkä ole aidosti kiinnostuneita työn vastaanottamisesta. Myös tällaisten hakemusten määrä on hänen mukaansa selvästi lisääntynyt viime vuosina.
”Olen tehnyt rekrytointia lähes 20 vuotta, eikä tällaisia hakemuksia juurikaan ollut vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt niitä tulee joka kerta useita”, hän sanoo.
Toisinaan käy Oksasen mukaan myös niin, että hän lähettää kutsun työhaastatteluun mutta ei saa hakijalta minkäänlaista vastausta.
KAHVILAAN onnistuttiin lopulta saamaan täksi talveksi työntekijät, mutta se oli Oksasen mukaan ”työn ja tuskan takana”. Hän ihmettelee, eivätkö osa-aikaiset ja suhteellisen matalapalkkaiset työt enää kiinnosta nuoria.
Hänen mukaansa kahvilatyön saadakseen ei tarvitsisi edes läpäistä monimutkaista rekrytointiprosessia vaan paikan voi saada vaikka heti haastattelun päätteeksi.
Oksanen vinkkaa töitä etsiville nuorille, että työpaikkoja kannattaa rohkeasti etsiä ja hakea myös vähemmän tunnetuista yrityksistä. Kahvilatyön ohella Eräviikingit hakee jatkuvasti nuoria liikunnan oppisopimuskoulutukseen.
Lisäksi hän kannustaa nuoria ylipäätään tekemään töitä, vaikka se olisi alkuun vain osa-aikaista tai matalapalkkaista työtä.
”Sellainen mentaliteetti tuntuu kasvaneen, että lähdetään töihin vain, jos saa riittävän hyvää palkkaa. Aina on kuitenkin parempi tehdä jotain työtä kuin norkoilla kotona”, hän sanoo."
Ei heppu sinänsä yhtään väärässä ole. Omalla kohdalla kesiä on jo sen verran takana että ensimmäiset kesätyöpalkat tuli vielä tukevasti markoissa ja olihan se silloiselle 16 vuotiaalle ihan oikeasti rahaa kun kesätyöpestistä sai reilun 2000 markkaa. Inflaation ja muun korjailun kanssa puhutaan nykyään varmaan aika lähelle samasta numerosta euroissa ostovoimaan suhteutettuna.
Itse toki silloin (ja taas nykyäänkin) elin aika pienellä paikkakunnalla ja vanhemmat panosti töissäkulkemiseen uuden polkupyörän verran, mutta laman jälkimainingeissa oli aika selvää että jos meinasi ihan omalla rahalla hommata jotain kivaa (itse ostin minidisc-soittimen, nuoriso voi googlata mikä semmoinen ihme on) niin sen eteen piti tehdä töitä. Nyt omalla nuorisolla on yhteensä toista tonnin edestä kännyköitä ja muuta romua siihen päälle melkoisen paljon, mitä ei ollut olemassakaan silloin kun olen itse ollut samaa ikäluokkaa, mutta siitä huolimatta esikoinen pisti kesätyörahat pöytään ja hommasi itselleen iphonen kun isin maksama androidkapula ei ollut tarpeeksi hieno.
Nuoremmallakin jälkipolvella tuntuu olevan ainakin jonkinlaista paloa hommata sitä ihan omaa rahaa mitä pistää pöytään että saa itselleen jotain kivaa, mutta sen näkee sitten parin vuoden päästä että realisoituuko tuo mielenkiinto siihen että jaksaa tehdä töitä sen kivan eteen. Ja toki kun ikää tulee lisää niin sen ‘kivan’ lisäksi pitää alkaa huolehtimaan siitä että tuleeko vuokranmaksun jälkeen vielä nälkä ja siinäkohtaa se vähän surkeampikin homma oletettavasti alkaa kiinnostaa, minä kun en ole ajatellut maksavani ihan kaikkea mahdollista mitä perilliset keksii haluta. Kohtuus tietysti kaikessa, mutta oma lähtökohta on että jos jotain kivaa tai ekstraa haluaa itselleen niin siihen pitää sitten löytyä omasta taskusta sen verran liitua että omat haaveet saa toteutettua. Noin konkreettisemmin, esikoinen ainakin meinaa että hän kulkee koulussa omalla skootterillaan kunhan tiet sulaa, eikä siinä mitään, skootteri on lahjaksi saatu ja sitä saa tietysti käyttää, mutta jos ei tilillä ole bensarahoja niin sitten voi ihan vapaasti hypätä polkupyörän penkkiin ja polkea sen 4 kilometriä että pääsee pulpettiin istumaan.
Tämä kaikki on toki liitoksissa siihen missä satutaan asumaan ja että miten maailma täälläpäin toimii ja varsinkin siihen että alle 18 vuotiaana tuommoisesta kahvilahommastakin jää jotain käteen kun verottaja ei vielä rankaise kovin lujasti. Tilanne on tietysti sitten ihan eri jos vanhempien lompakossa on muutakin kuin edellisviikkojen lottokuponkeja ja löysää valuuttaa löytyy, mutta tilanne on myös ihan yhtälailla eri jos elatusvelvollisuus on loppunut ja vanhemmilla ei vain kertakaikkiaan ole varaa kustantaa täysi-ikäisen lapsen elämistä. Jälkimmäisessä tilanteessa se urheiluseuran kahvilan 500€ netto/kk ei ehkä lämmitä kovin pitkälle.