Onko jollain virkamieskerholla niin isot egot, että kun on tehty ns. vääriä valintoja, niin niiden korjaaminen tulee tehdä viivytellen, koska muuten näyttää siltä, että aiemmin on tehty virhe?
En myönnä kukkahattutätiytyneeni ainakaan vielä. Kuitenkin omina kouluvuosinani, olisi koulunkäynti ollut hankalaa, jos luokan pahimpia häiriköitä ei olisi siirretty tarkkikselle tai välillä johonkin rauhallisempaan tilaan.
Semmoinen maku on itselle jäänyt että ego on enemmän ongelma siinä, että opetussuunnitelmaa ja kaikkea muuta pitää vähän rukata koko ajan ihan vain sen vuoksi että voi paukutella henkseleitä ja sanoa että jotain on tullut tehtyä. Tämä lähtee ymmärtääkseni ihan ministeriötasolta asti ja uusia (osa varmasti sinänsä ihan toimivia) ajatuksia pusketaan linjalle semmoista tahtia ettei edellisiäkään ole vielä saatu hallitusti ja ajatuksen kanssa vietyä kouluarkeen joten lopputulos on sitten vähän juostenkustua sitäsuntätä.
Tähän kun yhdistetään nykyinen somekulttuuri, opettajien usein hieman vajavaiset taidot uusien laitteiden ja tekniikoiden kanssa ja kiristyvä taloustilanne niin lopputulos näkyy mm. uutisotsikoissa.
Jos oma ego vaikuttaa työn tuloksiin mitenkään niin pitäisi vaihtaa alaa heti tai hakea apua. Kaikki päättäjät ovat sen verran kriittisessä asemassa, että ei ole yhtään varaa päästää mielenhäiriöisiä sinne.
Onko jollain virkamieskerholla niin isot egot, että kun on tehty ns. vääriä valintoja, niin niiden korjaaminen tulee tehdä viivytellen, koska muuten näyttää siltä, että aiemmin on tehty virhe?
En myönnä kukkahattutätiytyneeni ainakaan vielä. Kuitenkin omina kouluvuosinani, olisi koulunkäynti ollut hankalaa, jos luokan pahimpia häiriköitä ei olisi siirretty tarkkikselle tai välillä johonkin rauhallisempaan tilaan.
Semmoinen maku on itselle jäänyt että ego on enemmän ongelma siinä, että opetussuunnitelmaa ja kaikkea muuta pitää vähän rukata koko ajan ihan vain sen vuoksi että voi paukutella henkseleitä ja sanoa että jotain on tullut tehtyä. Tämä lähtee ymmärtääkseni ihan ministeriötasolta asti ja uusia (osa varmasti sinänsä ihan toimivia) ajatuksia pusketaan linjalle semmoista tahtia ettei edellisiäkään ole vielä saatu hallitusti ja ajatuksen kanssa vietyä kouluarkeen joten lopputulos on sitten vähän juostenkustua sitäsuntätä.
Tähän kun yhdistetään nykyinen somekulttuuri, opettajien usein hieman vajavaiset taidot uusien laitteiden ja tekniikoiden kanssa ja kiristyvä taloustilanne niin lopputulos näkyy mm. uutisotsikoissa.
Heti kun saatiin kovat pisa tulokset, niin kaikki piti pistää uusiksi…
Jos oma ego vaikuttaa työn tuloksiin mitenkään niin pitäisi vaihtaa alaa heti tai hakea apua. Kaikki päättäjät ovat sen verran kriittisessä asemassa, että ei ole yhtään varaa päästää mielenhäiriöisiä sinne.