Oon ite kuunnellut paljon Leevi and the Leavingsia sekä Juicee viime aikoina, niinkin paljon että vaimo on jo kyllästynyt (ei kyllä hirveesti tykkää myöskään, sanoo että eivät osaa laulaa). Näiden rinnalle nostaisin vielä Eput. Ketkä on teidän kotimaiset suosikkiartistit?
You must log in or register to comment.
Pistetääs semmoinen kattaus kuin YUP, Kuolleet Intiaanit ja Kingston Wall.
Jumaliste ensimmäistä kertaa nään villinä internetissä maininnan Kuolleista Intiaaneista. Ihan mieletön yhtye, onneks kerkesin näkee aikanaan livenä ennen kun katosivat.
Joo, itse tutustuin niin myöhään etten kerennyt näkemään. Vanha opiskelukaveri kyllä kertoili minkämoinen meno siellä livenä on ollut. Mutta kovin veivaa kaverit kyllä Oranssissa Pazuzussakin, vähän karvalakimmalla lavashowlla kylläkin.
Leevi (Gösta tietysti etunenässä), CMX ja Ismo Alanko tulee nyt yhtäkkiä mieleen jos pitäisi kaikkien aikojen top3 pistää pystyyn. Jos taas viimeaikaisista kuunnelluista pitäisi tehdä listaa niin Korpiklaani, Turmion Kätilöt, Apulanta, Huora ja Maustetytöt (ei, ei tässä kuulukaan olla mitään järkevää jatkumoa tai genreä) on pyörinyt spotifyn listoilla. Ja noiden lisäksi paljon paljon muita, kuten Eleanoora Rosenholm, Neljä ruusua, Mariska, Nightwish, 69eyes ja Battle Beast. Plus tietysti Heavy Metal Perse.
Mitäs näitä nyt on… Anzillu, Sentenced ja Kuha. on ainakin tehokuuntelussa.
Heitetään nyt lonkalta vaikka Circle, Sielun Veljet ja Hassisen Kone.
Ismo Alangon luovuus tuntui olevan huipussaan Siekkareiden alkuaikoina ja kesti ehkä sinne eka soololevyn tietämille suht vahvana. Circle taas teki suuren vaikutuksen 90-luvun alkupuoliskon keikoillaan. Musiikin kirjokin on bändillä melkoinen, mutta siitä huolimatta siitä löytyy tietty “sirklemäinen” tunnistettava klangi.
Onhan noita kovia artisteja/kokoonpanoja paljonkin, mutta tänään tällä hetkellä valikoitui edellä mainitut.
Alanko/Sielun Veljet, Nurmio ja Leskinen ovat minullakin niin hyvässä kuin pahassa ne kolme perustaa minkä pohjalta (ehkä epäreilusti ja omiin tottumuksiin luutuneena) tulee uudempaakin suomenkielistä settiä arvioitua. Varsinkin siekkareiden eka livelevy on kaikessa rosoisuudessaan helvetin kova.
Circle on ilmeisesti jotain joka itselläni on jäänyt jonnekin 90-luvun muistikatkoon mutta pitänee tutustua.
Nurmio kävi mielessä myös. Ne neljä-viis ekaa albumia ovat kyllä hienoa kamaa. Jossain vaiheessa vaan Handen laulutyyli vaihtui siitä puhtaammasta tähän “dumarikäninään” enkä ole oikein jaksanut pitkään aikaan tutustua uudempiin julkaisuihin. Ainakaan pitemmäksi ajaksi.
